Treenattiin jälkeä porokoiraporukassa ja oli taas antoisa päivä! Porukka tuli Varkautta myöten, oli kiva tavata kaikkia  

Ajalle tehtiin perjantaina Varaslähdössä jälki, useampi purkki ja kulmia. Hyvin meni, kulki kuin peltojäljellä miltei loppuun asti. Lopussa pieni mäki ylös niin Aika vähän seikkas jäljellä, nosti ja kadotti, löysi purkin ehkä ei ihan jäljen perusteella. Mäkiä pitää harjoitella, oli lämmintä ja lämmin ilma nosti hajua voimakkaasti mäen päälle ja Aika sekosi siinä. Eli harjotellaan, namitetaan nousuja.

Yliyön jäljen Aika nosti vähän hämillään ja ajoi hämillään. NÄitäkin pitäisi harjoitella, Aika ei ollut ihan varma ajetaanko vai eikö tämän hajuista jälkeä.

Lopuksi Mirkun tekemä jälki,jossa keppejä ja purkkeja. Nosti okoo jäljen, ekalla purkilla merkkas purkin mutta olisi mennyt  eteenpäin. Pysähdyttiin ja vaadittiin kunnon näyttöä ( maahan), Aika istui ja kävi sohimassa purkkia mutta ei mennut maahan. Odotettiin. Ja odotettiin. Lopulta KEijon neuvosta ( kun Aika alkoi jo pureskella risuja, ei enää oikeasti muistanut mitä oltiin tekemässä) kun se meni purkille niin avustin maahan. Ja seuraavat purkit se merkkas maahanmenolla heti!  JA yhden kepin ilman purkkia. JÄlki meni ojan uli ( Aika hyppäs huvikseen pari kertaa ojan yli edestakas) ja päättyi tienvierustaan kulman kautta.

Eli jälkipäivän satoa: Pitempiä jälkiä! Olen jumahtanut samanpituisiin, liian lyhyisiin jälkiin. Kulmia, vaikeutta, mielenkiintoa pitää olla. Aika osaa jo!Keppejä ilman purkkeja. Oikeasti maastovaihteluita. Kestääkö Ajan tarkka jäljestystyyli pituutta? Katsotaan.

Kiitos Keijo ja porukka!