Kuttukuussa paimenklinikalla Lynn Leachin opissa. Inkeri oli mukana, meni kivasti mukana. Päästiin jonon ohi harkkaamaan Inkerin olotilan mukaan, toisen treenisession Sinikka viihdytteli Inkeriä päätalossa.

Lyyn opetti jo aikaisemmille koirille face-to-face painetta eli kun lampaiden päät ovat liian lähellä ihmistä tai sivulla on koira painanut liikaa - koira opetetaan korjaamaan itse virheensä . Eli ohjaaja pysähtyy ja pyytää koiraa kiertämään eteen viereensä. Sitten yhdessä astutaan askel-pari lampaiden kasvoja kohti, koiran kuuluu olla rauhallinen ja koiraa kehoitetaan katsomaan lampaita. Koirille tämä on tosi vaikeaa, sillä se vaatii voimaa, sitä oikeaa voimaa ei räyhä-voimaa. Mutta Lynnin sanoi " Voima on koirassa sisällä, se pitää vaan saada sieltä esiin". Aika ensin vältteli lampaiden katsetta, mutta toisella kerralla se pelasi jo ilkikurisesti tuijotusleikkiä.  Ja se tehosi!

Myöskin lampaiden haku tehdään niiden naamapuolelle päin ei takapuolta päin kuten tähän asti. Haussa pidennettiin runsaasti matkaa ja Aika meinasikin lopettaa kaaren kesken - Lynn vähän huitoi sitä risulla puolivälin pysäkillä ja sitten Aika alkoi kiertää koko laumaa. Kuljetukset menivät hyvin, yhtään lammasta ei kääntynyt vastaan! Varmaan ekaa kertaa meidän historiassa.

Kun Aika nuuski lampaiden takapuolia, Lynn kielsi, koira menettää arvovaltaansa lampaisiin - lammas ajattelee " ei koira, lammas" kun nuuskii takapuolta.

Aika pelitti hyvin, totteli ja paimensi. Viimeisen tuijotussession jälkeen se oli niin fiiliksissä että pöläytti yhtä lammasta, katsomon mukaan lammas kerjäsi sitä!

Kyllä tuli hyvä mieli päivan aherruksesta, ensi kesänä taas uudelleen, tämä kesä jäi paimennuksen suhteen vähän lyhyeksi mutta sitäkin antoisemmaksi. Ensi kesänä ehkä kisoihin? Jos päästään verestään taitojamme sitä ennen.

Noutojuttuja tehty, virheitä paljon tehty.

Nyt tilanne se että pidän kiinni kapulasta ja Aika ottaa sitä hampaiden väliin, välillä tiukemmin välillä ei. Jos päästän kapulasta Aika ottaa sen kyllä ja heittää olkansa yli iloisena. Jep.

Siitä lähdetään.

Takaosaharjoituksia tehty, nyt vielä sitä ämpärinpäällä harjoittelua. Paikallaan istumista ruokakupin kanssa. JOnkin verran kaukoja, ottaa hyvin asennot, ei etene.

Yhteistreeneissä ei ongelmia maahanmenon eikä hypyn kanssa, eli hyvä hyvä!

Viime päivät tehty lähinnä peruutusharjoituksia, nyt pystyy jo peruuttaan pari kolme askelta vierellä, ruokakupin kanssa huippunopeaa peruuttamista ihan mihin suuntaan tahansa

Huomenna taas noutoharkkoja, mulla taitaa olla noutokapulakammo kun en ole treenannut sitä vähään aikaan. Sunnuntaina yhteistreenit, kivaa!

Pitkästä aikaa Lauran ja pystykorvaisten kavereiden kanssa, oli kyllä kiva hengata taas porukassa.

Aika treenasi seuraamista, minä kääntymisiä ja päädyttiin jo hyvään " oikeajalka jää ja vasen kääntyy silleen vauhdikkaasti" ja niinhän se Aikakin sujahti kääntymiset. Häiriötekijänä ravihevonen, josta Aika ilmoitteli meille ja niinpä se osoiteltiin Ajalle heppaa " Kato! Hevonen! Niinpä onkin! Kiitos kun ilmoitit!" Ja heppa ei kiinnostanut sen jälkeen paljoakaan Aikaa.

Maahanmenoja otettiin vauhdista, osa ok osa ei. Lopuksi istumisia, ihan ettei tule pelkkää maahanmenoa taas harjoiteltua, Aika istui tosi kivasti.

Kotona illalla treenasin vielä kääntymisiä, pikkuinen keittiö antaa mahdollisuuden kääntyä toistuvasti.. Hyvin meni.

Huomenna harkataan noutojuttuja, pitäminen onnistuu jo jotenkuten.

Jospa kirjoittais harkkasuunnitelmia ihan ylös.

Nyt Ajan kanssa unohdetaan hetkeksi hyppy, sitä on hinkattu tarpeeksi viime aikoina. Seisomisen voisi harkata ihan sillä että vierellä, jää, naks, ja kestoa. Ja sitä että liikun vaikka taaksepäin, jalannostolla aloitetaan, askel oli liikaa viime treeneissä.

Uutena jatketaan noutokapulan  pitämistä, ostin uuden tennispallokankaisen noutokapulan, Aika tykkää tennispalloista. Tarkoitus saada kestoa ja hampaat tiukasti ympärille, nyt vielä höllyää suussa. viimeksi kyllä jo vähän nosti kun kokeiltiin. PItää varoa sitä  ettei ala huljuttelemaan suussa edestakaisin.

Lääkärin mielestä ei ole selässä vikaa, eli fyssärillä käydään ja sit maahanmenot ja hyppy kuvioon takaisin.

Aika Joan Alo-kisat 6.11.2010 tuomari Anne Nokelainen

Luoksepäästävyys 10
paikkamakuu 0 ( oma moka, Aika meni maahan ekalla käskyllä, mutta nousi, annoin sitten toisen käskyn ja epähuomiossa kädellä myös, plääh,  pysyi tietty paikallaan koko ajan ja vielä nousi istumaan ekalla käskyllä )
seuruu kytkettynä 9
seuruu vapaana 8,5 ( käännöksissä meinas istua, pitää harjoitella käännöksiä)
maahanmeno 0 ( jäi istumaan)
luoksetulo 10
seisominen 9 ( Aika jäi kun jäikin seisomaan! pistevähennys ennakoimisesta)
estehyppy 0
kokonaisvaikutus 8

pisteet 118. 3-tulos.
Hyvä koitos, olen tosi tyytyväinen. Aika oli iloinen ja pomppivainen koko kisan ajan teki innolla liikkeitä. Kesti palkkaamatta ja ylitti kaikki odotukset seuruussa, vähän käännöksissä haki paikkaa, mutta jatkoin vaan ja niin valkoinen kuono taas pilkotti jalan vieressä. Maahanmeno oli ylläri ( ei kai vaan selkä vaivaa?). Seisomisen onnistuminen vieläkin ihmetyttää. Hypyssä meni vaan nuuskimaan estettä vaikka kuopi paikallaan lähetyksessä.

Mitä pitää muistaa seuraavassa: Aika ei olisi halunnut mennä autoon ( tylsää vai koska takakontti ei aukea niin  oli hytissä?) Kunnon takki päälle, lämmitetty ruoka? PItää käydä hallilla tekemässä vaikka  kivatreenit pihalla ja sitten lenkille, hieroja ennen kisaa. Nyt hierottiin kk sitten ja parin vkon päästä uusinta.

Ajalla oli tosi kivaa, häntä heilui ja tunki ihmisten luokse. Seuraavat kisat samassa paikassa maaliskuussa?

Treenattavaa: omat käännökset seuruussa sujuvammiksi ettei Aika yritä alkaa istua. Maahanmenossa kestoa ennenkuin lähtee liikkeelle! Treenaa myös liikkeestä maahanmenoa. Seisomisen perustreenit jatkuu. Hyppyä alimmalla tasolla, mutta nyt intoa hyppyyn että juoksee esteelle -heitä palkka, unohda se pysäyttäminen toistaiseksi. Seuraamisessa lähtöjä ettei ennakoi seisomista. Jatka noutotreenejä ja kaukoja ettei mene yksipuoliseksi

Syksyllä treenattiin ja treenattiin ja huomattiin että kannattaa treenata sillä Aika oli välillä hiukan hukassa, seuruut meni hyppien ja poikittaen, hypyt kiertäen ja sivulletulot jostain sieltä ja sinne päin. Naksutinkurssilta käytiin hakemassa potkua muuhun oppimiseen ja paimenkurssilla sitä henkistä kasvua.

Aika on hypännyt paimenessa aimo annoksen eteenpäin ja harjoiteltiin jo lampaiden paikalla pitämistä/ pysäyttämistä ( Aika nenä kohti lampaita) ja ahtaasta paikasta hakemista ja  häkittämistä.Ränniä kokeiltiin kans ja metsäpaimenessa se teki itsenäisesti Weedyn parina töitä,ei enää seuraillut Weedyä kuten ennen. Metsässä harjoiteltiin myös poispäinajoa,se oli Ajasta tosi vaikeaa.

Möllikisoista käytiin hakemassa kokemusta ja " kakkostulos" - ( 10/10 seuruut 9/9 maahan ja luokset 10/10/ seisominen ja estehyppy 0/ kokovaik 9.  Kokeilin ennen kisaa Joan estettä ja Aika meni pari kertaa yli ennen kuin itse keksi vanhan kunnon kierrä ja heittäydy maahan tavan suorittaa este - ja sitä toteutti. Viikko ALO kisaan ja harkattiin ahkerasti omalla esteellä, hyvin menikin ja päästiin jo erikulmista ja hieman etäältäkin hyppy-käskyllä siivekkeiden läpi. Yhdellä laudalla pääasiassa, korkempi este vähän jänskättää Aikaa.

Kesällä saatiin yhtäkkiä mahdollisuus päästä Lappalaisten SM-joukkue tokoon Alo-koirana ja mehän innostuttiin. Aikaa oli rajoitetusti mutta ahkeralla treenamisella saatiin liikketä kokoon. Epävarmoiksi liikkeiksi jäi seisomaanjääminen ( ei jää) ja seuruut oli muutaman askeleen kategoriassa.

Kisat meni hyvin ekoiksi kisoiksi, tavoitteena oli tulos ja se saavutettiin. Koe suoritettiin kolmessa kehässä, jotka sattuivat olemaan meillä peräjälkeen. Kokeen kokonaiskesto n.10 min, joka näkyi kolmannen kehän väsymyksenä. Ekassa kehässä luoksepäästävyys ja paikkamakuu ( 10 ja 9) tokassa kytketty seuruu, maahanmeno ja luoksetulo ( 7 , 7 ja 9 ) kolmas kehä seuruu 5 seisominen 0 ( lähti hiippaamaan) ja hyppy 0 ( meinas hypätä ennen käskyä, kielsin ja sitten ei hypännyt.) kokonaisvaikutukset kolmelta eri tuomarilta 9/9/6. pisteen 120 ja 3-tulos.

Hyvin siis ekoiksi kisoiksi ja arvokisat vielä, ja oli Ajalla joukkueen paras alempien luokkien tulos.

Lauran kanssa jäljestysjuttuja Selkiellä, sateessa ja paisteessa pystykorvaporukalla. Laura teki Ajalle pitkän jäljen, jossa mutkia ja kolme purkki+keppiä. Kulmia oli useampia, 5-6? ja pieni kumpareharjoittelu, matka noin 500-600m? Ajoin löysällä liinalla ja Aika pysyi hyvin jäljen päällä, jotkut kulmat otti tarkasti, joissakin vähän ajautui sivuun kulmassa. Purkit nousi maahan mätkähtämällä. Paitsi viimeinen, sitä Aika ei ilmaissut, nostatettiin jälkeä ja Aika ehdotti jo puussa olevaa linnunpönttöä. Ja liukui eteenpäin kanervikossa. Lopulta se ikäänkuin ilmasi purkin ja kepin ja sai huippupalkat. Erittäin hyvä jälki siis, hyvän pitkä, hyvästi kulmia ja hyvä kumpare ja hyvät frolikkivahvisteet matkalla. Pitkällä liinalla ajaminen onnistuu hyvin!

Morrralle tein jäljennostoharjoituksen, oli ehkä vähän liian vaikea maasto, seuraavalle teen makupalavahvisteita. Nosti vauhdilla ja ajoi vauhdilla, meni viimeisellä kulman hyvin, muilla vähän harppoen.Seuraavalla kerralla sama harkka mutta namitettuna osin, joka kolmas askel tai joka viides. Tulee hyvin selkeän lähetyksen harjoitusta. Morralla jäljestäminen pitää saada tarkemmaksi, namitetaan siis.

Treenattiin jälkeä porokoiraporukassa ja oli taas antoisa päivä! Porukka tuli Varkautta myöten, oli kiva tavata kaikkia  

Ajalle tehtiin perjantaina Varaslähdössä jälki, useampi purkki ja kulmia. Hyvin meni, kulki kuin peltojäljellä miltei loppuun asti. Lopussa pieni mäki ylös niin Aika vähän seikkas jäljellä, nosti ja kadotti, löysi purkin ehkä ei ihan jäljen perusteella. Mäkiä pitää harjoitella, oli lämmintä ja lämmin ilma nosti hajua voimakkaasti mäen päälle ja Aika sekosi siinä. Eli harjotellaan, namitetaan nousuja.

Yliyön jäljen Aika nosti vähän hämillään ja ajoi hämillään. NÄitäkin pitäisi harjoitella, Aika ei ollut ihan varma ajetaanko vai eikö tämän hajuista jälkeä.

Lopuksi Mirkun tekemä jälki,jossa keppejä ja purkkeja. Nosti okoo jäljen, ekalla purkilla merkkas purkin mutta olisi mennyt  eteenpäin. Pysähdyttiin ja vaadittiin kunnon näyttöä ( maahan), Aika istui ja kävi sohimassa purkkia mutta ei mennut maahan. Odotettiin. Ja odotettiin. Lopulta KEijon neuvosta ( kun Aika alkoi jo pureskella risuja, ei enää oikeasti muistanut mitä oltiin tekemässä) kun se meni purkille niin avustin maahan. Ja seuraavat purkit se merkkas maahanmenolla heti!  JA yhden kepin ilman purkkia. JÄlki meni ojan uli ( Aika hyppäs huvikseen pari kertaa ojan yli edestakas) ja päättyi tienvierustaan kulman kautta.

Eli jälkipäivän satoa: Pitempiä jälkiä! Olen jumahtanut samanpituisiin, liian lyhyisiin jälkiin. Kulmia, vaikeutta, mielenkiintoa pitää olla. Aika osaa jo!Keppejä ilman purkkeja. Oikeasti maastovaihteluita. Kestääkö Ajan tarkka jäljestystyyli pituutta? Katsotaan.

Kiitos Keijo ja porukka!